Minä

”Heli-Maria on herkkä ja rohkean rehellinen, itseään kuunteleva syväluotaaja, jonka liike kumpuaa tinkimättömästä aitouden tilasta. Heli-Maria hämmästyttää ja hurmaa. Hänen liikkeessään on primitiivistä alkuvoimaa.” (Naisen Sydän -työryhmä)

 

Minun ensimmäiset tanssi muistoni sijoittuvat mummolaan. Olin alle kouluikäinen. Tykkäsin pukeutua mummon vaatekaapista löytyviin aarteisiin ja tehdä pieniä tanssipyrähdyksiä isovanhempien iloksi. Siitä jokunen vuosi myöhemmin aloitin tanssiharrastuksen Oulun taidekoululla. En niinkään tykännyt harjoittelusta, mutta rakastin esiintyä, mikä sai minut jatkamaan harrastusta vuosi toisensa perään. 12-vuotiaana löysin uusia lajeja, jotka saivat minut innostumaan myös harjoittelusta. Lajivalikoimani laajeni baletista showtanssiin, hiphoppiin ja discotanssiin.  

16-vuotiaana muutin Kuopioon, jossa aloitin opiskelun Kuopion yhteiskoulun musiikkilukiossa, tanssinopettaja Reetta Hyvärisen ohjauksessa. Valmistuttuani lähdin opiskelemaan tanssia Lontooseen Trinity Laban Conservatoire of music and dance -korkeakouluun, jossa vierähti neljä vuotta. Tänä aikana aloin ajatella tanssia mahdollisena ammattina.

Englannissa viettämieni vuosien jälkeen palasin Ouluun. Jatkuva uuden oppiminen oli jättänyt jälkensä. Keho oli väsynyt ja mieli ääriään myöten täynnä. Tanssimisen yksinkertaisuus ja mukaansatempaavuus olivat kadonneet. Tunsin olevani hukassa. Käänsin uuden sivun luopuessani yrityksestä tulla joksikin ja alkaessani tutustua paremmin siihen mitä jo olen.

Tänä päivänä tanssi on minulle keino tutkia oman kehon ja mielen rajoja sekä haastaa ennalta luotuja kuvitelmia niistä. Parhaimmillaan tanssiminen saa minussa aikaan hyvin tyytyväisen ja riittävän oloisen tunteen ihmisenä. Tanssijan työssä kiinnostavaa on sukellus uuteen maailmaan, sen vakava ja leikkisä tutkiminen sekä matkan jakaminen muun työryhmän kanssa. Hienoa on, kun uskalletaan epäonnistua toistemme edessä. 

Toiveenani olisi hidastaa maailman menoa ja muistuttaa ihmisiä sekä itsensä että toisten äärelle pysähtymisen tärkeydestä. 

Kuva: Antti Tauriainen